Moni nuori haluaa korottaa keskiasteen arvosanojaan, jotta mahdollisuudet päästä jatko-opintoihin todistusvalinnan perusteella olisivat paremmat. 

Ylioppilaiden kannattaakin korottaa arvosanojaan, sillä korotetut arvosanat otetaan huomioon yhteishaussa. Myös ammatillisten tutkintojen arvosanoja voi korottaa, mutta  se on turhaa, sillä korotuksia ei huomioida yhteishaussa. Hämmentävää.

Miten nuoret voivat olla näin eriarvoisessa asemassa Suomessa?

Otin yhteyttä pariinkin ammattikorkeakouluun ja kysyin, pitääkö tämä paikkansa. Kyllä pitää.

Ongelma on kuulemma tietojärjestelmissä, minkä vuoksi ammatillisten arvosanojen korotuskirjauksia ei voida tehdä KOSKI-palveluun, josta arvosanat poimitaan. Opetushallituksen antama ohjeistus hakijoille on tällä hetkellä se, ettei ammatillisten tutkintojen korotettuja arvosanoja voida huomioida todistusvalinnoissa. Asiaan kuulemma etsitään ratkaisua.

Mitä sanoo yhdenvertaisuuslaki? Eikö kaikkia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti? ”Koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi”, sanotaan yhdenvertaisuuslain 2. luvun pykälässä 6.

Haluaisin kuulla, miten opetushallitus perustelee tällaista eriarvoistavaa toimintaa. Ylioppilaiden ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvien pitäisi olla samalla viivalla jatko-opintoihin haettaessa. Eikö se riitä, että ammatilliselta puolelta tulevien valintakiintiö on monissa oppilaitoksissa selvästi pienempi kuin ylioppilailla.

Mielipidekirjoitus, jota ei ole julkaistu

Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen, syrjäytyminen, on yksi suomalaisen yhteiskunnan vakavimpia ongelmia. Suomessa on 15-29-vuotiaita syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on aivan liikaa. Monet heistä nuoria miehiä.

Korona-aikana nuorisotyöttömyys on suorastaan räjähtänyt käsiin varsinkin pääkaupunkiseudulla. Se huolestuttaa. Lisäksi nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet rajusti. Korona-aika koettelee kaikkia, mutta erityisesti nuoria ihmisiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön asettaman selvitysryhmän raportin mukaan korona-aika on asettanut haavoittuvassa asemassa olevat kohderyhmät, kuten syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, entistä haavoittuvampaan asemaan.

Yhteiskunnan pitäisikin tehdä kaikki voitava nuorten auttamiseksi. Nyt tarvitaan määrätietoisia toimia, jotta kukaan ei jäisi työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle. Tarvitaan matalankynnyksen, nuoren tarpeista lähtöisin olevia palveluja, jotka ovat helposti ja maksutta saatavilla. On olemassa vaikuttaviksi todettuja keinoja ehkäistä syrjäytymistä, kuten Ohjaamot, Vamos-palvelut ja etsivä nuorisotyö. Niihin pitäisi suunnata enemmän voimavaroja. Riittävällä ja yksilöllisellä tuella ja työelämävalmiuksien kehittämisellä voidaan sekä tukea nuorten pääsyä työelämään että siellä pärjäämistä.

Yrityksiä pitäisi myös kannustaa rohkeammin palkkaamaan nuoria, joille ei ole vielä kertynyt työkokemusta. Ilman työtä kokemus ei kartu. Niillekin nuorille, jotka eivät ole ulospäin suuntautuneita ja reippaita, pitää tarjota mahdollisuus päästä työelämään. Epävarmasta ja jopa reppanalta tuntuvasta nuoresta kuoriutuu kyllä aikanaan kelpotekijä, kun häntä rohkaistaan ja hänelle annetaan mahdollisuus oppia.

Työttömyyden lisäksi nuorten tilannetta kurjistaa mielenterveyden haasteet. Korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä ja ahdistusta. Moni opiskelija ei jaksa enää pysyä opintojen tahdissa. Apua on vaikea saada, vaikka nimenomaan varhainen apu tuottaisi parhaan tuloksen. Mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet ja terapeutit tarjoavat ei oota.

Nyt pitäisi suunnata riittävästi tukirahaa nuorten auttamiseksi. Investoinnit maksavat itsensä takaisin niin yksilötason hyvinvointina ja osallisuuden kokemuksena kuin veroeuroina yhteiskunnalle sekä tulevaisuuden säästöinä sote-menoissa.